éclairer, vt.
1. (répandre de la lumière) ālīhtan/ālȳhtan (Vf1) ♦ ātendan/ātyndan (Vf) ♦ bescīnan (VF1) ♦ geondlīhtan/geondlȳhtan (Vf1) ♦ geondscīnan (VF1) ♦ inlīhtian (Vf2) ♦ (ge)līhtan/(ge)lēohtan/(ge)lȳhtan, got. (ga)liuhtjan, v.n. lýsa, v.h.a. liuhten > all.m. leuchten {Vf1}, v.s. līohtian ♦ lēohtian (Vf2) ♦ onlīhtan/onlēohtan/onlȳhtan/enlīhtan (Vf1) ♦ ontendan (Vf), got. intandjan (Vf1) ♦ gescīnan, v.h.a. giskeinen {VF1} ♦ tōlīhtan (Vf1).
2. (inspirer) (ge)inlīhtan/(ge)inlȳhtan/(ge)inlē(o)htan > a.m. enlighten, v.h.a. inliuhten > all.m. einleuchten {Vf1} ♦ onælan/anælan (Vf1) > a.m. anneal ♦ onbyrhtan/onbrihtan (Vf) ♦ onlīhtan ←.